Edellisestä kirjoituksesta on kulunutkin jo pari kuukautta ja on ehtinyt tapahtuun vaik sun mitä. :D Tärkein ja suurin niistä on varmaan se, että muutama viikko sitten hain kotiin sijoituskääpiöpinserin, Achina's Fairytalen, kotoisammin Mokka-kääkän. Tyttönen on sijoituksessa Cherryfellow's kasvattajalta Niina Artesilta, joka osti Mokan Mähösen Jaanalta (Achina's). Tarkoituksena on tyttösen kasvaessa käydä näyttelyissä ja aloittaa agilityharrastus. Vielä odotellaan, että rotasta tulisi kissan kokoinen... ;)

Ruskan kanssa on ollut treenit vähän jäissä. Eka oli juoksut, sitten kaikenmaailman kissanristiäiset on tullu treenien päälle. Mutta kohta alkaa hallikausi agilityn osalta ja hakuilemaankin toivottavasti taas ehditään paremmin. Treenit jatkuvat entisellään... :)

Ruska on edistynyt hakumetsässä hienosti, treenaamaan päästään vaan nykyään harvemmin, kun kesän kiireet on hajottaneet porukkaa. Nyt sunnuntaina olis treenit Haukkukalliolla, yritämme sinne ajella...

Parit viime hakutreenit on jo otettu uudella "systeemillä" eli hajun saanut koira tuodaan lähemmäs keskilinjaa ja lähetetään sieltä piilolle. Hyvin meni ainakin viime treenit. :)

Agilityssä Ruska oli tiistaina ihan ykkönen, mä hieman liian hidas ja hömelö ohjaaja. Mutta kyllä se siitä. Tarttis saada kotiin kepit et vois treenata niitäkin... Sais jo alkaa oppiin sen pujottelun ilman ohjausta... Joo, tiedän, oon kärsimätön! :)

Viime viikonloppuna Ruska sai siedätystä myös lapsiin, kun oltiin työkaverin nelikymppisillä. Lapset leikki sen kanssa pihalla kun vanhemmat juhli sisällä.  Kolmen tunnin kepinheittosession jälkeen vein Ruskan autoon, vaikka oliskin vielä jaksanut juosta vaikka kuinka kauan... Seuraavana päivänä mulla olikin ihanan väsynyt bortsu. <3 :D

Huomaan, että on olemassa kasvattajia ja sitten taas toisaalta Kasvattajia... Ei ole ollut helppoa tämä toisen koiran etsiminen, todellakaan.

Ensimmäisen pennun tulo meni mönkään kun ei oltu kasvattajan kanssa samaa mieltä juuri mistään koiran kasvatukseen liittyvästä. Ja se ilmeni viikkoa ennen luovutusta. Varmaan ihan ok kasvattaja mutta me ei haettu samoja asioita...

Toisen pennun varasin alustavasti (eri kasvattaja) sen ollessa kaksiviikkoinen, viisviikkoista pentua oli tarkoitus mennä katsomaan. No kappas, eipä sopinutkaan kasvattajan ja mun aikataulut yhteen silloin ja sovittiin, että seuraavalla viikolla sitten soitan ajoissa ja sovitaan tapaaminen, kun pennutkin on kohta jo luovutusiässä. Ja vielä erikseen minulle painotettiin että varaanko pennun varmasti johon vastasin kyllä, jos se kerran on sellainen kuin sanot. Okei, seuraava viikko tulee ja soitan - puhelimeen vastataan, esitän asian ja sitten "nyt ei ehdi puhumaan, soita joskus myöhemmin" ja luuri kiinni. No, kiireinenhän tuo kasvattaja vaikuttaa olevan joten olen ymmärtäväinen päätän soittaa seuraavanä päivänä uudelleen. Ja näin tein muistaakseni ainakin sen kuusi kertaa. Viimeisellä soittokerralla jo päätös on kypsä, ei pentua tältäkään kasvattajalta... Olisihan sieltä voitu soittaa takaisin, vai onko joku eri mieltä?? Epäilys kaihertaa mielessä, että pentu oli luvattu minun varaukseni jälkeen jollekin toiselle eikä tätä sitten voinutkaan minulle kertoa. Suuri pettymys, taas kerran.

Kyseessä oli vieläpä kasvattaja, joka vaikuttaa ko. rodun rotuyhdistyksen hallituksessa... Varmasti kiireinen ihminen, enkä halua väheksyä hänen tekemisiään, kunnioitan ahkeria ihmisiä. Mutta kuinka niin kiireinen ihminen ehtii kasvattaa koiranpentuja, olla niiden elämän ensiaskeleissa ja opetella tutustumaan niihin ja opettaakin niille jo tuiki tärkeitä asioita loppuelämää varten... Ja vieläpä monia pentueita samaan aikaan. Missä menee se raja kun liika on liikaa...?

Olen ehkä liian kriittinen? Sain ensimmäisen koirani ihanteelliselta kasvattajalta. Olimme pentujen elämässä jo mukana jo heti suunnitteluvaiheesta lähtien. Pääsimme tapaamaan pentueen äitiä ja kasvattajaa erkkarissa ennen pentujen syntymää. Pentujen synnyttyä kuulimme siitä heti ja sovimme tapaamisen. Pentuja kävimme tietysti katsomassa ainakin kerran ennen luovutusta. Tutustuimme myös muihin pennunostajiin ja heistä onkin tullut hyviä ystäviäni. Kasvattaja vastasi kaikkiin kysymyksiimme, soitteli kuulumisia, auttoi aina kun tarvetta oli. Luovutuksen jälkeenkin olen ollut ko. kasvattajan kanssa tekemisissä, oli pentuetapaamista, yhteisrokotuksia ja näyttelyissä on törmätty. Hän auttoi minua myös kun tuli se surullinen hetki kun koiralle pitikin etsiä uusi koti. Tämä kaikki kasvattajalta, joka kasvattaa n. pari pentuetta vuodessa ja toimii myös rotuyhdistyksen hallituksessa. Mikäli joskus vielä minulle kyseisen rodun edustaja tulee, olen ensimmäisenä kysymässä sitä häneltä.

Tässä vain yksi esimerkki minun mielestäni hyvästä kasvattajasta. Vähempikin riittää, mutta missä menee se alaraja... Kasvattajan vastuu on kovin suuri, eikä se vähene pentumäärän kasvaessa. Mitäs sitten, jos olisinkin saanut pennun mainitsemaltani kasvattajalta ja kaivatessani neuvoja tms. häntä ei saisikaan kiinni? Ja hänen mielipiteensä mahdollisiin ongelmiin hän sanoikin minulle jo aiemmin puhelimessa: "jos jotan ongelmia tulee, silloin pitää yleensä katsoa peiliin". Totta, mutta jotenkin niistäkin ongelmista on selvittävä ja kenen muun puoleen pennunostaja kääntyy kuin koiran kasvattajan, jolla pitäisi rotukohtaisista luonteenpiirteistä olla kokemusta ja neuvoja jakaa kasvattiensa omistajillekin. Tai ainakin mielenkiintoa ohjata asiassa eteenpäin viisaampien luokse. Parempi se kuin että niitä ongelmia yritetään ratkoa keskustelufoorumeilla, joissa neuvoja on yhtä monta kuin keskustelijoitakin, eikä monilla juurikaan kokemusta asioista.

Nyt on pentu varattuna kasvattajalta, joka vaikuttaa lupaavalta. Pentu on syntynyt 5.8. joten vielä joudun vartoomaan mutta tällä kertaa en toivottavasti pety. Kyseinen kasvattaja toivoo sitä yhteistyötä jota minäkin, joten odotukset ovat korkealla. Jatkan takapihan aidan tilkitsemistä pienet kääkänkuvat silmissä... ;)

Ihan ensiksi, onnittelut 1- vuotiaalle Ruskalle ja kaikille sisaruksille! :)

 

Ja sitten treenikuulumisia:

Agilityn alkeiskurssi on käyty ja jatkoa aloiteltu. Koira kulkee hienosti, ohjaajalla on vielä paljon opeteltavaa... ;)

Tottiksessa meneekin sit heikommin. Mutta onneks ei ole kiire mihinkään. Nyt tarttis ottaa kunnon rypistys treeneissä ja sit taukoo. Viime aikoina ollaan otettu vain perusasentoa ja sen onnistuminen riippuu täysin päivästä. Ruskaa kun kiinnostaa yleensä IHAN kaikki mitä ympärillä tapahtuu. Kontakti- ja perusasentotreenit siis jatkuu. Kunnon pohjasta on sit JOSKUS hyvä lähteä eteenpäin... No, toivottavasti ei tarvii kauaa tahkota enää tätä! Niin ja naksutin on otettu käyttöön, hidas ohjaaja tarvii nopeat apuvälineet. ;)

Haussa tehdään vielä tuuli-ilmaisuja. Tällä viikolla oli helteiden takia taukoa, ensi viikolla varmaan jatketaan. Ilmaisut menee nyt jo todella hyvin, Ruska saa hajun jo kaukaa ja tietää mikä on homman nimi. Kohta päästään sit jos seuraavaan vaiheeseen. Ollaan kyl jo otettu yks treeni uudella tavalla, mutta päädyttiin et palataan vielä hetkeks vanhaan kunnon tapaan. Eli nyt tarkoituksena on vain kävellä kohti piiloa tuulta kohden ja päästää koira vapaaksi kun se saa hajun ja lähtee kohti piiloa. Seuraavassa vaiheessa sitten sanotaan koiralle "taikasana" eli meillä "missä" kun se saa hajun ja viedään kauemmas. Sieltä sitten lähetetään koira piilolle "taikasanalla".

Muuten ollaankin sit eletty oikeeta kesäelämää minkä mun töiltä on ehditty. Ruska on päässy monesti veneilemään ja pelastusliiveistäkin on ollu hyötyä - Laidan yli kurkkiminen kostautui uimareissulla. Onneks oltiin paikallaan sillon niin ei tullu paniikkia. Sen jälkeen Ruska malttokin hetken olla renkkumatta laidalla mutta viime reissulla oli taas piukat paikat pari kertaa. :D Kuumien ilmojen kunniaksi Ruska menee nyt uimaan jo ihan vapaaehtoisesti, eli kyllä siitä vesipeto sit kehittyi. :) Ehkä aletaankin treenaamaan vepeä. ;)

Ja sitten vielä asia josta ei vielä paljon uskalla puhua. Ruskalle on haussa "sisko", mallia saksanpaimenkoira tai malinois... Ehdokkaita on ollu pari kolme. Huomenna mennään Suskan kanssa tsekkaamaan yhtä 1,5 vuotiasta saksanpaimenta... Siitä lisää sit jos näyttää hyvältä. ;)