Huomaan, että on olemassa kasvattajia ja sitten taas toisaalta Kasvattajia... Ei ole ollut helppoa tämä toisen koiran etsiminen, todellakaan.

Ensimmäisen pennun tulo meni mönkään kun ei oltu kasvattajan kanssa samaa mieltä juuri mistään koiran kasvatukseen liittyvästä. Ja se ilmeni viikkoa ennen luovutusta. Varmaan ihan ok kasvattaja mutta me ei haettu samoja asioita...

Toisen pennun varasin alustavasti (eri kasvattaja) sen ollessa kaksiviikkoinen, viisviikkoista pentua oli tarkoitus mennä katsomaan. No kappas, eipä sopinutkaan kasvattajan ja mun aikataulut yhteen silloin ja sovittiin, että seuraavalla viikolla sitten soitan ajoissa ja sovitaan tapaaminen, kun pennutkin on kohta jo luovutusiässä. Ja vielä erikseen minulle painotettiin että varaanko pennun varmasti johon vastasin kyllä, jos se kerran on sellainen kuin sanot. Okei, seuraava viikko tulee ja soitan - puhelimeen vastataan, esitän asian ja sitten "nyt ei ehdi puhumaan, soita joskus myöhemmin" ja luuri kiinni. No, kiireinenhän tuo kasvattaja vaikuttaa olevan joten olen ymmärtäväinen päätän soittaa seuraavanä päivänä uudelleen. Ja näin tein muistaakseni ainakin sen kuusi kertaa. Viimeisellä soittokerralla jo päätös on kypsä, ei pentua tältäkään kasvattajalta... Olisihan sieltä voitu soittaa takaisin, vai onko joku eri mieltä?? Epäilys kaihertaa mielessä, että pentu oli luvattu minun varaukseni jälkeen jollekin toiselle eikä tätä sitten voinutkaan minulle kertoa. Suuri pettymys, taas kerran.

Kyseessä oli vieläpä kasvattaja, joka vaikuttaa ko. rodun rotuyhdistyksen hallituksessa... Varmasti kiireinen ihminen, enkä halua väheksyä hänen tekemisiään, kunnioitan ahkeria ihmisiä. Mutta kuinka niin kiireinen ihminen ehtii kasvattaa koiranpentuja, olla niiden elämän ensiaskeleissa ja opetella tutustumaan niihin ja opettaakin niille jo tuiki tärkeitä asioita loppuelämää varten... Ja vieläpä monia pentueita samaan aikaan. Missä menee se raja kun liika on liikaa...?

Olen ehkä liian kriittinen? Sain ensimmäisen koirani ihanteelliselta kasvattajalta. Olimme pentujen elämässä jo mukana jo heti suunnitteluvaiheesta lähtien. Pääsimme tapaamaan pentueen äitiä ja kasvattajaa erkkarissa ennen pentujen syntymää. Pentujen synnyttyä kuulimme siitä heti ja sovimme tapaamisen. Pentuja kävimme tietysti katsomassa ainakin kerran ennen luovutusta. Tutustuimme myös muihin pennunostajiin ja heistä onkin tullut hyviä ystäviäni. Kasvattaja vastasi kaikkiin kysymyksiimme, soitteli kuulumisia, auttoi aina kun tarvetta oli. Luovutuksen jälkeenkin olen ollut ko. kasvattajan kanssa tekemisissä, oli pentuetapaamista, yhteisrokotuksia ja näyttelyissä on törmätty. Hän auttoi minua myös kun tuli se surullinen hetki kun koiralle pitikin etsiä uusi koti. Tämä kaikki kasvattajalta, joka kasvattaa n. pari pentuetta vuodessa ja toimii myös rotuyhdistyksen hallituksessa. Mikäli joskus vielä minulle kyseisen rodun edustaja tulee, olen ensimmäisenä kysymässä sitä häneltä.

Tässä vain yksi esimerkki minun mielestäni hyvästä kasvattajasta. Vähempikin riittää, mutta missä menee se alaraja... Kasvattajan vastuu on kovin suuri, eikä se vähene pentumäärän kasvaessa. Mitäs sitten, jos olisinkin saanut pennun mainitsemaltani kasvattajalta ja kaivatessani neuvoja tms. häntä ei saisikaan kiinni? Ja hänen mielipiteensä mahdollisiin ongelmiin hän sanoikin minulle jo aiemmin puhelimessa: "jos jotan ongelmia tulee, silloin pitää yleensä katsoa peiliin". Totta, mutta jotenkin niistäkin ongelmista on selvittävä ja kenen muun puoleen pennunostaja kääntyy kuin koiran kasvattajan, jolla pitäisi rotukohtaisista luonteenpiirteistä olla kokemusta ja neuvoja jakaa kasvattiensa omistajillekin. Tai ainakin mielenkiintoa ohjata asiassa eteenpäin viisaampien luokse. Parempi se kuin että niitä ongelmia yritetään ratkoa keskustelufoorumeilla, joissa neuvoja on yhtä monta kuin keskustelijoitakin, eikä monilla juurikaan kokemusta asioista.

Nyt on pentu varattuna kasvattajalta, joka vaikuttaa lupaavalta. Pentu on syntynyt 5.8. joten vielä joudun vartoomaan mutta tällä kertaa en toivottavasti pety. Kyseinen kasvattaja toivoo sitä yhteistyötä jota minäkin, joten odotukset ovat korkealla. Jatkan takapihan aidan tilkitsemistä pienet kääkänkuvat silmissä... ;)