Ruskan kanssa on ollut treenit vähän jäissä. Eka oli juoksut, sitten kaikenmaailman kissanristiäiset on tullu treenien päälle. Mutta kohta alkaa hallikausi agilityn osalta ja hakuilemaankin toivottavasti taas ehditään paremmin. Treenit jatkuvat entisellään... :)

Parit viime hakutreenit on jo otettu uudella "systeemillä" eli hajun saanut koira tuodaan lähemmäs keskilinjaa ja lähetetään sieltä piilolle. Hyvin meni ainakin viime treenit. :)

Agilityssä Ruska oli tiistaina ihan ykkönen, mä hieman liian hidas ja hömelö ohjaaja. Mutta kyllä se siitä. Tarttis saada kotiin kepit et vois treenata niitäkin... Sais jo alkaa oppiin sen pujottelun ilman ohjausta... Joo, tiedän, oon kärsimätön! :)

Viime viikonloppuna Ruska sai siedätystä myös lapsiin, kun oltiin työkaverin nelikymppisillä. Lapset leikki sen kanssa pihalla kun vanhemmat juhli sisällä.  Kolmen tunnin kepinheittosession jälkeen vein Ruskan autoon, vaikka oliskin vielä jaksanut juosta vaikka kuinka kauan... Seuraavana päivänä mulla olikin ihanan väsynyt bortsu. <3 :D

Ensimmäisen pennun tulo meni mönkään kun ei oltu kasvattajan kanssa samaa mieltä juuri mistään koiran kasvatukseen liittyvästä. Ja se ilmeni viikkoa ennen luovutusta. Varmaan ihan ok kasvattaja mutta me ei haettu samoja asioita...

Toisen pennun varasin alustavasti (eri kasvattaja) sen ollessa kaksiviikkoinen, viisviikkoista pentua oli tarkoitus mennä katsomaan. No kappas, eipä sopinutkaan kasvattajan ja mun aikataulut yhteen silloin ja sovittiin, että seuraavalla viikolla sitten soitan ajoissa ja sovitaan tapaaminen, kun pennutkin on kohta jo luovutusiässä. Ja vielä erikseen minulle painotettiin että varaanko pennun varmasti johon vastasin kyllä, jos se kerran on sellainen kuin sanot. Okei, seuraava viikko tulee ja soitan - puhelimeen vastataan, esitän asian ja sitten "nyt ei ehdi puhumaan, soita joskus myöhemmin" ja luuri kiinni. No, kiireinenhän tuo kasvattaja vaikuttaa olevan joten olen ymmärtäväinen päätän soittaa seuraavanä päivänä uudelleen. Ja näin tein muistaakseni ainakin sen kuusi kertaa. Viimeisellä soittokerralla jo päätös on kypsä, ei pentua tältäkään kasvattajalta... Olisihan sieltä voitu soittaa takaisin, vai onko joku eri mieltä?? Epäilys kaihertaa mielessä, että pentu oli luvattu minun varaukseni jälkeen jollekin toiselle eikä tätä sitten voinutkaan minulle kertoa. Suuri pettymys, taas kerran.

Kyseessä oli vieläpä kasvattaja, joka vaikuttaa ko. rodun rotuyhdistyksen hallituksessa... Varmasti kiireinen ihminen, enkä halua väheksyä hänen tekemisiään, kunnioitan ahkeria ihmisiä. Mutta kuinka niin kiireinen ihminen ehtii kasvattaa koiranpentuja, olla niiden elämän ensiaskeleissa ja opetella tutustumaan niihin ja opettaakin niille jo tuiki tärkeitä asioita loppuelämää varten... Ja vieläpä monia pentueita samaan aikaan. Missä menee se raja kun liika on liikaa...?

Olen ehkä liian kriittinen? Sain ensimmäisen koirani ihanteelliselta kasvattajalta. Olimme pentujen elämässä jo mukana jo heti suunnitteluvaiheesta lähtien. Pääsimme tapaamaan pentueen äitiä ja kasvattajaa erkkarissa ennen pentujen syntymää. Pentujen synnyttyä kuulimme siitä heti ja sovimme tapaamisen. Pentuja kävimme tietysti katsomassa ainakin kerran ennen luovutusta. Tutustuimme myös muihin pennunostajiin ja heistä onkin tullut hyviä ystäviäni. Kasvattaja vastasi kaikkiin kysymyksiimme, soitteli kuulumisia, auttoi aina kun tarvetta oli. Luovutuksen jälkeenkin olen ollut ko. kasvattajan kanssa tekemisissä, oli pentuetapaamista, yhteisrokotuksia ja näyttelyissä on törmätty. Hän auttoi minua myös kun tuli se surullinen hetki kun koiralle pitikin etsiä uusi koti. Tämä kaikki kasvattajalta, joka kasvattaa n. pari pentuetta vuodessa ja toimii myös rotuyhdistyksen hallituksessa. Mikäli joskus vielä minulle kyseisen rodun edustaja tulee, olen ensimmäisenä kysymässä sitä häneltä.

Tässä vain yksi esimerkki minun mielestäni hyvästä kasvattajasta. Vähempikin riittää, mutta missä menee se alaraja... Kasvattajan vastuu on kovin suuri, eikä se vähene pentumäärän kasvaessa. Mitäs sitten, jos olisinkin saanut pennun mainitsemaltani kasvattajalta ja kaivatessani neuvoja tms. häntä ei saisikaan kiinni? Ja hänen mielipiteensä mahdollisiin ongelmiin hän sanoikin minulle jo aiemmin puhelimessa: "jos jotan ongelmia tulee, silloin pitää yleensä katsoa peiliin". Totta, mutta jotenkin niistäkin ongelmista on selvittävä ja kenen muun puoleen pennunostaja kääntyy kuin koiran kasvattajan, jolla pitäisi rotukohtaisista luonteenpiirteistä olla kokemusta ja neuvoja jakaa kasvattiensa omistajillekin. Tai ainakin mielenkiintoa ohjata asiassa eteenpäin viisaampien luokse. Parempi se kuin että niitä ongelmia yritetään ratkoa keskustelufoorumeilla, joissa neuvoja on yhtä monta kuin keskustelijoitakin, eikä monilla juurikaan kokemusta asioista.

Nyt on pentu varattuna kasvattajalta, joka vaikuttaa lupaavalta. Pentu on syntynyt 5.8. joten vielä joudun vartoomaan mutta tällä kertaa en toivottavasti pety. Kyseinen kasvattaja toivoo sitä yhteistyötä jota minäkin, joten odotukset ovat korkealla. Jatkan takapihan aidan tilkitsemistä pienet kääkänkuvat silmissä... ;)

Ja sitten treenikuulumisia:

Agilityn alkeiskurssi on käyty ja jatkoa aloiteltu. Koira kulkee hienosti, ohjaajalla on vielä paljon opeteltavaa... ;)

Tottiksessa meneekin sit heikommin. Mutta onneks ei ole kiire mihinkään. Nyt tarttis ottaa kunnon rypistys treeneissä ja sit taukoo. Viime aikoina ollaan otettu vain perusasentoa ja sen onnistuminen riippuu täysin päivästä. Ruskaa kun kiinnostaa yleensä IHAN kaikki mitä ympärillä tapahtuu. Kontakti- ja perusasentotreenit siis jatkuu. Kunnon pohjasta on sit JOSKUS hyvä lähteä eteenpäin... No, toivottavasti ei tarvii kauaa tahkota enää tätä! Niin ja naksutin on otettu käyttöön, hidas ohjaaja tarvii nopeat apuvälineet. ;)

Haussa tehdään vielä tuuli-ilmaisuja. Tällä viikolla oli helteiden takia taukoa, ensi viikolla varmaan jatketaan. Ilmaisut menee nyt jo todella hyvin, Ruska saa hajun jo kaukaa ja tietää mikä on homman nimi. Kohta päästään sit jos seuraavaan vaiheeseen. Ollaan kyl jo otettu yks treeni uudella tavalla, mutta päädyttiin et palataan vielä hetkeks vanhaan kunnon tapaan. Eli nyt tarkoituksena on vain kävellä kohti piiloa tuulta kohden ja päästää koira vapaaksi kun se saa hajun ja lähtee kohti piiloa. Seuraavassa vaiheessa sitten sanotaan koiralle "taikasana" eli meillä "missä" kun se saa hajun ja viedään kauemmas. Sieltä sitten lähetetään koira piilolle "taikasanalla".

Muuten ollaankin sit eletty oikeeta kesäelämää minkä mun töiltä on ehditty. Ruska on päässy monesti veneilemään ja pelastusliiveistäkin on ollu hyötyä - Laidan yli kurkkiminen kostautui uimareissulla. Onneks oltiin paikallaan sillon niin ei tullu paniikkia. Sen jälkeen Ruska malttokin hetken olla renkkumatta laidalla mutta viime reissulla oli taas piukat paikat pari kertaa. :D Kuumien ilmojen kunniaksi Ruska menee nyt uimaan jo ihan vapaaehtoisesti, eli kyllä siitä vesipeto sit kehittyi. :) Ehkä aletaankin treenaamaan vepeä. ;)

Ja sitten vielä asia josta ei vielä paljon uskalla puhua. Ruskalle on haussa "sisko", mallia saksanpaimenkoira tai malinois... Ehdokkaita on ollu pari kolme. Huomenna mennään Suskan kanssa tsekkaamaan yhtä 1,5 vuotiasta saksanpaimenta... Siitä lisää sit jos näyttää hyvältä. ;)

llalla käytin Ruskaa vielä Tossa Pyhäjärven rannassa "uimassa". Heittelin sille keppiä ja nyt Ruska meni jo niin syvälle että selkäkin kastui. Ekalla kerralla Ruska tosin kiljui ku pahemmassaki hädässä... :P Kyl siitä vielä uimari tulee! :D

Tokossa Ruska keskittyi viime kerralla ilmiömäisen hyvin, en meinannut millään uskoa että sehän kuuntelee... KOKO ajan. :) Osasyynä voi toki olla, että Ruskalle niiiiiin ihana ohjaajamme Johanna oli matkoilla, eikä ollut paikalla. Ruska kun menee yleensä onnesta sekaisin kun Johanna vaan vilkaiseekin sitä. :P

Viimeksi treenattiin hyppyä ja ruutua ja lopuksi ohiteltiin ringissä ja samoin otettiin ringissä luoksetuloa. Saatiin moitetta siitä, etten luota Ruskaan, vaan näytin sille käsimerkillä "odota"- käskyä kun kävelin siitä poispäin. Toisella kertaa onnistuin hillitsemään käteni ja kyllähän se siellä pysyi ilman käsimerkkejäkin... Ainakin tällä kertaa! ;)

Agiliitelykin on nyt vihdoin aloitettu ja se vasta mukavaa onkin. Ollaan oltu kolmissa treeneissä ja esteistä olemme käyneet läpi hyppyä, pituutta, muuria, keppejä (6 keppiä), puomia, putkea ja viimeksi A:ta. Puomi hieman jännitti kun sitä toisissa treeneissä ekan kerran otettiin, mutta eilen se meni jo kuin ei siinä mitään outoa olisi koskaan ollutkaan. Fiksu likka. Ja Ruskassa on todella pitelemistä... Sitä pitää koko ajan toppuutella että se EI mene esteelle, ainakaan enne lähtölupaa... :D  Niin ja ohjaajan mielestä meissä (vai meinaskohan vaan koiraa) ;) on potentiaalia ja toivoi et ei hukattais sitä. No, ei ole tarkoitus... Ensi keralla otetaan pussi, mikäli ei sada vettä niinkuin kahdella edellisellä kerralla.

Tästä on hyvä jatkaa! :D

Laitoin Ruskalle kokeeks pöksyt jalkaan. No viis min meni ja ne oli hajalla lattialla ja side syöty sisältä. :/ No kunhan antais öisin olla.. tai si putsaa itse itsensä. Saa nähä miten vaikuttaa käytökseen.